Eli. Mulla on tollasia pari-kolme vuotisia chilejä, jotka on kasvany tähän mennssä ulkorakennuksen pajassa. Sielä mulla on asennettuna valokisko ja talvisin pari monimetalli kaasuvaloa valasee ja lämmittää noita. Nyt pitäs alkaa vaihtamaan tilalle "kesäledejä", niin ei lämpene sielä liikaa.
Jossain kohta viime vuonna sitten tein sen mokan, että pidin noita eteisessä, jonne ovi on ulkoa auki aika usein kesällä. Ja taisinpä pitää niitä ihan ulkonakin. Kirvathan niihin iski. Oli ihan "mahooton rosessi" päästä niistä tosiaan eroon keskellä talvea. Lämpötilan laskeminen hillitsi aika hyvin niiden leviämistä.
Eli nyt on dipattu noita pariin kertaan mäntysuopaliuokseen. Veden pidin aika kuumana. Niin kuumana, että juuri pystyy pitämään sormia upotettuna siihen. Sit jokainen chili hulmutellen sielä. Ehkä joku 5-10sek. Sitten taskulampun kanssa tsekkasin nuput ja kukat. Jos sielä oli vielä kiinnittyneitä kirvoja, niin tsekkasin elääkö vielä. Päätin lopulta uittaa uudelleen. ja nyt pidän huolen, että kirvat huuhtoutuu kaikki pois.
Lopuksi pitänee laittaa uutta multaa.
Kaksi muuta chiliä eristin noista ja kokeilen niihin ihan alan kaupasta ostettua laimennettavaa sumutetta.
Onko "vörtti"? Tuskin. Pidä chilit sisällä, tai jos pidät ulkona, niin älä yritä siirtää takasin sisälle. Noilla on tosiaan ikää sen verta, että alottivat tuotannon jo tammikuussa alunperin, ni ei vaan tohdi tässä kohtaa luovutta ja laittaa kompostin täytteeksi.
Nyt sitten odotellaan ja pidetään sormet, varpaat ja hiukset ristissä...
Noi mäntysuopakikkailut on ihan energianhukkaa. Systeemiset hyönteismyrkyt (esim. Provanto) on se järkevä ratkaisu. Näitä käytetään myös kaupallisessa viljelyssä jossa aika on rahaa. Itsekin yrittäynyt monena vuonna taistella kirvoja vastaan marttametodeilla mutta ei ole järkevää ajankäyttöä.
Tärkeimmän pointin kyllä sanoit, eli ei kannata tuoda kasveja ulkoa sisälle.
Hyvin tuo dippaus täällä näytti toimivan.
Tosiaan ihan kiinteästä mäntysuopa "harkosta" puukolla vuolin lastuja ämpäriin. Sitten hanasta kuumaavettä, että liukenivat hyvin veteen. Vesi oli ihan sameaa ja vaahtosi alkuun hyvin. Sitten kun vesi oli viilentynyt niin, että kehtasin pitää sormia nippa-nappa sielä, ni dippaus.
Annoin jokasen vähän kuivahtaa ja dippasin vielä kertaalleen. Äkkiä laskettuna kasvaa yhdeksan chiliä nyt ja yhteenkään ei ole (vielä) kirvat palanneet.
Ehkä mulla vaan oli hillitön tuuri, tai sitten sellasta kirvalajiketta, joka katoaa tolla vippaskonstilla. Ajan kuluessahan tuo selvinnee.
Joo, vähän turhan kärkäs olin edellisessä viestissä. Kaikissa lyhytvaikutteisissa toimissa on vaan se ongelma että kirvojen munat jäävät elämään ja ne perkeleet näyttävät tulevan myöhemmin tyhjästä takaisin. Siinä vaiheessa kun ne huomaa, on uudet munat jo luotu ja sykli jatkuu. Systeemiset myrkyt pysyy niin kauan aktiivisena että seuraavakin kirvasukupolvi voi kuolla niihin ennen kuin ehtivät munia.